Monet arkiset asiat olivat vielä jokin aikaa sitten pelkkiä unelmia, nykyisin niitä ilman ei pärjäisi kovinkaan kauaa. Tai pärjäisi, mutta ainakin niitä kaipaisi kovasti. Musiikin kuuntelu on minulle päivittäinen asia ja ilman sitä mm. työmatkat olisivat paljon tylsempiä. Nuorempana tuli kuunneltua serkkuni tekemää C-kasettia tauotta, ja sieltä tutuksi tullut Pandora löytyy vieläkin soittolistoilta. Nykyisin teen suoratoistopalvelussa mieluisan soittolistan – tai useamman. Tarvitsen vain puhelimeni ja olen valmis!

Puhelin onkin yksi tärkeimmistä omistamastani tavaroista – kotiavaimien ja pankkikortin lisäksi. Keskimäärin ihminen käyttää 23 kokonaista päivää vuodessa pelkästään puhelimen käyttöön. Aika paljon, vai mitä? Kovan puhelimenkäytön varjopuoli on aina loppua lähenevä akku, etenkin silloin kun ollaan liikkeessä. Tähän avuksi on onneksi tullut varavirtalähde, mitä on helppo kuljettaa mukana ja näin saa aina lisää virtaa tarvittaessa, kunhan vain muistaa ladata virtalähteen täyteen. Lapsena monet laitteet vaativat sormiparistoja toimiakseen ja voi sitä harmituksen määrää, kun paristot tyhjenivät eikä uusia ollut heti saatavilla.. Nykyisin en juuri paristoilla toimivia tavaroita omista, seinäkelloa ja keittiövaakaa lukuun ottamatta.

Vaikka itse olen elänyt ajassa, jolloin erilaisia mahdollisuuksia ja asioita on ollut tarjolla hyvin laajasti laidasta laitaan, niin aika ajoin sitä tulee pohtineeksi aikaa, jolloin omat vanhempani olivat nuoria. Mielestäni on kiehtovaa kuunnella näitä kertomuksia ja saada kontrastia omaan lapsuuteen. Muistan, kun äitini kertoi kuinka heille tuli ensimmäinen puhelin ja kuinka kaikki tutut sekä naapurit tulivat ihmettelemään tätä uutta laitetta. Nykyisin käytännössä jokaisella vastaantulijalla on puhelin taskussa ja vanhoja lankapuhelimia löytyy vain harvoilta. Myös televisio löytyy nykyisin lähes jokaisesta kodista. Välttämättä varsinaista telkkaria ei edes tarvita, sillä puhelin ajaa saman asian. On käytännössä mahdotonta edes ajatella aikaa ennen näitä.

Sähkön merkitys tänä päivänä

Yksi kehityksen mahdollistaneista asioista on ollut sähkö. Nämä kaikki vaativat sitä toimiakseen ja sähkönkulutus on myös aivan eri luokkaa tänä päivänä. Työskennellessäni Vattenfallilla on sähkö saanut kokonaan uuden merkityksen omassa elämässäni. Sähkö ei ole koskaan aikaisemmin herättänyt minussa mitään tunteita – paitsi silloin kun sitä ei ole. Se on vain jotain, mitä tulee pistorasiasta ja saa sähkölaitteet toimimaan – yksinkertaista, vai onko sittenkään? Uskallan väittää, että en suinkaan ole ainut joka on jossain vaiheessa ajatellut sähköstä näin. Nyt kun olen päässyt tutustumaan aiheeseen lähemmin, on ymmärrykseni aiheesta kasvanut valtavasti.

Nykyään sanasta sähkö herää ensimmäisenä kysymys tuotantomuodosta. Asia, mitä en ollut aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi onkin yht’äkkiä ensimmäinen kysymys mikä nousee mieleeni. Tuotantomuoto on yhtä tärkeä kuin itse sähkö. Se vaikuttaa oleellisesti meidän kaikkien tulevaisuuteen. Omilla arjen valinnoillaan pystyy vaikuttamaan ympärillä olevaan maailmaan enemmän kuin uskoinkaan.

Suomessa Vattenfall tarjoaa ainoastaan fossiilittomilla tuotantomuodoilla tuotettua sähköä uusille yksityisasiakkaille.

Ilman unelmia ei pysty saavuttamaan välillä melko mahdottomiltakin kuulostavia tavoitteita. Kuinka muuten meillä olisikaan älypuhelimia, televisioita tai suoratoistopalveluita – nämäkin ovat saaneet alkunsa ajatuksesta ja unelmasta.

On tärkeää muistaa, että omilla pienillä valinnoilla on merkitystä isommassa mittapuussa ja kaikki teot ovat tärkeitä. Itse olen pyrkinyt vähentämään omaa hiilijalanjälkeäni arjessa; pyrin kierrättämään mahdollisimman paljon, tarkkailen kulutustani ja ruokahävikkiä en tuota ollenkaan. Myös kuluttamani sähkö on tuotettu fossiilittomasti ja oma valintani onkin Täysvesi -sähkösopimus. Mikä on sinun valintasi?