Sähkömarkkinakatsaus 12/2025: Katsaus kristallipalloon – miltä näyttää sähkömarkkinoiden tulevaisuus?

1. Mitkä ovat keskeiset sähkömarkkinoiden trendit Euroopassa seuraavien 30 vuoden aikana?

Euroopan sähkömarkkinoiden pitkän aikavälin trendit ovat uusiutuvan energian nopea lisääntyminen, sähkönkulutuksen kasvu, joustoratkaisujen tarve, sähkömarkkinoiden integraatio sekä sähkön suuret hintavaihtelut.

Eurooppa on siirtymässä vauhdilla kohti fossiilivapaata sähköä. Siirtymä joka on jo valtaosin tapahtunut Suomessa, on käynnissä muualla Euroopassa. Perinteisestä polttamiseen perustuvasta energiasta luovutaan, ja päästötön sähkö valtaa alaa. Uusiutuvan kapasiteetin ennustetaan viisinkertaistuvan Euroopassa vuoteen 2050 mennessä.

Suomen vahva uusiutuvan energian potentiaali ja vesivoima antaa maallemme aitiopaikan menestyä tässä muutoksessa. Tuuli- ja aurinkovoima hallitsevat uutta tuotantokapasiteettia meillä ja muualla. Suomessa tuulivoimakapasiteetti voi nousta jopa 33 gigawattiin eli 33 000 megawattiin, siis 20 Olkiluoto 3 (1600 MW) tehoiseksi, vuoteen 2035 mennessä. Aurinkovoima kasvaa sekin 14 gigawattiin eli yli 8 -kertaiseksi verrattuna Olkiluoto 3:een.

Sään mukaan vaihtelevien tuotantomuotojen lisääntyessä järjestelmän joustavuuden tarve korostuu. Akkuvarastot, kysyntäjousto ja vesivoimalaitokset ovat välttämättömiä sähköverkon vakauden turvaamiseksi ja hintapiikkien tai sähkökatkojen välttämiseksi. Samalla siirtoverkon kehittäminen vaatii investointeja, jotta uusi kysyntä ja tuotanto voidaan liittää verkkoon.

Sähkön kysynnän ennustetaan kasvavan koko Euroopassa, mutta kuinka paljon, se on kysymysmerkki. Teollisuuden sähköistyminen on yksi suurimmista kysynnän kasvun ajureista. Prosessien sähköistäminen, datakeskusten rakentaminen sekä vedyn ja synteettisten polttoaineiden tuotanto lisää merkittävästi energiantarvetta.  Fingridin ennusteen mukaan sähkönkulutus kasvaa Suomessa vuoteen 2035 mennessä vuositasolla nykyisestä 86 TWh joko 104:een tai korkean kilpailukyvyn skenaariossa jopa 159 terawattituntiin. Kumpi skenaarioista toteutuu? Nyt punnitaan Suomen kyky houkutella paljon sähköä käyttäviä teollisuusyrityksiä maahamme. 

2. Miten Suomi pärjää teollisuusinvestointien houkuttelemisessa verrattuna muihin Pohjoismaihin?

Tällä hetkellä tilanne ei näytä hyvältä. Suomen energiapolitiikka on ollut viime aikoina tempoilevaa ja vaikeasti ennustettavaa. Nykyhallitus on toimillaan vaikeuttanut uuden edullisen tuotantokapasiteetin rakentamista. 

Viimeisimpänä ikävänä esimerkkinä uuden alueidenkäyttölain linjaukset, joiden myötä tuulivoiman sääntely on kiristymässä merkittävästi. Kiinteä 1250 metrin minimietäisyys asutuksen ja tuulivoimaloiden välillä muuttaisi tuulivoiman etäisyyssääntelyn nykyistä vaikutusperusteista mallia selvästi tiukemmaksi. Sääntely sulkisi käytännössä pois suuren osan Etelä-Suomen mahdollisista tuulivoima-alueista sekä monet teollisuuskäytössä olevat alueet. Myös aurinkovoiman rakentamisen sääntelytaakka kasvaa alueidenkäyttölain myötä. Tällainen politiikka voi saada monet investoijat epäröimään, riittääkö Suomessa sittenkään teollisuudelle tarpeeksi edullista puhdasta sähköä.

Taannoinen datakeskusten sähköveroluokan korotus on toinen harmittava päätös. Datakeskusten maksama sähkövero nousee ensi vuonna 40-kertaiseksi. Kustannusten nousu heikentää niiden kannattavuutta ja osa investoinneista voi jäädä toteutumatta. Kun datakeskuksista ei ole saatavilla halpaa hukkalämpöä, joutuvat kaukolämpöyhtiöt investoimaan muihin tuotantomuotoihin tai jatkamaan fossiilisten ratkaisujen käyttöä. Hukkalämmön saatavuuden vaarantuminen uhkaa nostaa kaukolämmön kustannuksia. Kärsijöitä ovat sekä suomalainen kaukolämmittäjä että ilmasto, jos kaukolämpöä päädytään tuottamaan polttamalla.

Lisäksi suomalainen lupajärjestelmä on perin monimutkainen verrattuna kilpailijamaihin. Suomessa esimerkiksi merituulivoiman hankekehittäjällä on vastassaan uskomattomat 40 vastuutahoa. Tilanne on huomattavasti hitaampi ja vaikeampi kuin Tanskassa ja Ruotsissa, joissa hankkeista on jo kokemusta ja olemassa olevia käytäntöjä.

3. Mitä mahdollisuuksia Suomen sähkömarkkinoiden kehitykseen liittyy? 

Suomessa – ja muualla Pohjoismaissa - on saatavilla runsaasti uusiutuvaa energiaa, erityisesti tuulivoimaa. Tämä mahdollistaa kilpailukykyisen sähkön hinnan ja sitä kautta teollisuuden kasvun. Pohjoismaissa vihreän vedyn ja fossiilivapaan teräksen kehityshanke Hybritin kaltaiset hankkeet voivat vauhdittaa kysyntää ja talouskehitystä.

Suomen ja Ruotsin välisen Aurora-linjan kaltaiset verkkoinvestoinnit puolestaan mahdollistavat laajamittaisen uusiutuvan energian integraation ja tukevat teollisia keskittymiä. Pohjois-Ruotsin ja Suomen hintojen lähentyminen näiden verkkoparannusten myötä vahvistaa sekin kilpailukykyä sekä Suomessa että Ruotsissa.

Lisäksi akkujen, joustavan kulutuksen ja älykkään sähköautojen latauksen kasvu auttaa tasapainottamaan järjestelmää ja parantamaan uusiutuvan energian arvoa.

Kaikelle teolliselle toiminnalle keskeistä on ennustettavuus. Jotta voimme tarttua mahdollisuuksiin, Suomen tulisi energiapolitiikassa soveltaa ulkopolitiikasta tuttua jatkuvuusperiaatetta. Ei ole kestävää, että energiapolitiikkamme vaihtelee rajusti neljän vuoden välein – joskus jopa viikon välein. Viime aikoina olemme nähneet, kuinka yksi makeistehdas voi heilauttaa Suomen energiapolitiikkaa yhden viikon aikana. Näin ei voi jatkua. 

4. Mitkä ovat suurimmat haasteet ja epävarmuudet?

Sekä Suomessa että kaikkialla Euroopassa teollisuuden kilpailukyky on vaarassa korkeiden energiakustannusten ja hitaan siirtymän vuoksi, mikä uhkaa kysynnän kasvua. Nettonollatavoitteen saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä on epävarmaa – nykyinen tahti ei riitä. Eurooppalaisten maiden hallitusten on puututtava asiaan voimakkaammin.

Sääntely- ja poliittiset riskit, kuten lupakäytännöt ja verotus, luovat epävarmuutta investoinneille. Lisäksi infrastruktuurin pullonkaulat ja toimitusketjujen haasteet voivat viivästyttää hankkeita ja nostaa kustannuksia. Hitaassa kasvuskenaariossa matalat hinnat vaikeuttavat investointeja, kun taas viivästyneessä skenaariossa korkeat hinnat lisäävät epävarmuutta.

Ilman riittäviä investointeja joustoratkaisuihin sääriippuvainen tuotanto lisää sähkökatkojen ja hintapiikkien riskiä. 

5. Millaiset joustoratkaisut ovat tärkeimpiä Suomen sähköjärjestelmän vakauden turvaamiseksi?

Kaikenlaista joustoa tarvitaan lisää. Suurin haaste saattaa olla pidempiaikainen joustokyky, eli miten selvitä useamman viikon jaksosta, jona tuulivoiman tuotanto on vähäistä. 

Markkinoilla on ja sinne on paljon tulossa lyhytaikaisempia joustoja, jotka kykenevät tasaamaan kysyntää ja tarjontaa päivän sisällä tai korkeintaan muutaman päivän välillä.

Mutta juurikaan uutta pidempiaikaista joustokykyä ei ole rakenteilla, vaan päinvastoin nykyisiäkin joustoja puretaan pois, kun vesivoimaloita suljetaan. Tilalle tarvittaisiin ratkaisuja, jolla esimerkiksi kaukolämpöä voitaisiin tuottaa sähköriippumattomasti muutamien viikkojen ajan tarvittaessa. 

INFOLAATIKKO

Kolme polkua Euroopan energiasiirtymälle

Euroopan energiamarkkinat ovat risteyskohdassa. Vattenfallin pitkän aikavälin markkinaennusteen mukaan edessä on kolme mahdollista vaihtoehtoa:

Hallitun siirtymän skenaario

• Vahvat valtion kannustimet ohjaavat tarjontaa ja kysyntää.
• Nettonollapäästöt saavutetaan vuoteen 2050 mennessä.
• Energiaintensiivinen teollisuus säilyy, uusiutuvan energian kustannukset laskevat ja sähkön hinnat pysyvät kohtuullisina.

Tuetun markkinasiirtymän skenaario

• Nykyinen hitaampi kehityspolku jatkuu, siirtymää tuetaan valikoiduilla tukimuodoilla.
• Nettonolla saavutetaan vasta vuoteen 2060 mennessä.
• Kysynnän kasvu on hidasta ja investoinnit ilman tukia haastavia.

Viivästyneen siirtymän skenaario

• Geopoliittiset jännitteet, korkeat kustannukset ja heikko julkinen tuki hidastavat edistystä.
• Nettonollapäästöt saavutetaan vasta 2070.
• Fossiilisten kysyntä pysyy vahvana ja sähkön hinnat korkeina.

Lähteet: Vattenfall, Fingrid, Irena